keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Hallayön purema


Mollissa


Jos maa osaisi laulaa
mitä se laulaisi tänään

syyssateiden piiskaama
ensimmäisen hallayön purema

laulaisiko mollissa


Oikeaan aikaan


Kun yksi lehti
vielä vihannoiva
tiukasti kiinni
oksan mutkassa
niin jo toinen
ruskean keltainen
leijuu tuulen mukana
pitkin nurmen aaltoja

mistä ne tietävät
oikean aikansa
sen joka on juuri
kullekin sopiva



Luopumista


Syksy

luopumisen
kuoleman aikaa
sanotaan

ja onhan se

mutta miten muutoinkaan
tulisi millekään uudelle tilaa


tiistai 23. elokuuta 2016

Rakasta syksyä!



Että olisi edes jotakin


Vuodenaika
jolloin aika hidastuu
jää makoilemaan jokaiseen
vesilätäkköön
viipyy viheliäisessä tuulessa

aika, jonka hiukset poukkoilevat
pitkin kalpeita kasvoja

taivaan täydeltä
harmaita pilviä
ei näy päivälle alkua
ei kukaan tunne sen päätettä

vuodenaika, joka
pukeutuu keltaiseen
punaiseen, purppuraan

että olisi edes jotakin
mitä ihailla
katsoa
ja kiitellä



keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Tarjolla elämä


Tänään tarjoilet parastasi


Elämä
kiitos, elämä

tänään tarjoilet
minulle parastasi

enkä tiedä
miten kiittäisin

muuta kuin
ottamalla vastaan




Onni ei jätä jälkiä


Miten usein elämä
tarjoileekaan meille
sitä, mitä emme haluaisi
ottaa vastaan

ne hetket syöpyvät mieleen
jättävät jäljen syvälle ja pintaan

ja miten huonosti muistammekaan
niitä hetkiä
jolloin elämä tarjosi onnea

sillä
onni ei jätä jälkiä
- se kulutetaan
samalla hetkellä
kuin sen osakseen saa



Elämän herkkupala


Oi, mikä herkku
on tämä elämä

ja siltikin
vain pieni palanen

maistiainen
jostakin kauniista

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Lohtuna hämärän hetkellä


Hämärään eksynyt


Juuri keskellä kauneinta kesää
ei olekaan jäljellä muuta
vain lohdutonta pimeää

minun pihani valtaa hämärä
jollaista en tahdo kokea

kuka voi lohduttaa
lohdutonta
kuka valaista tien
hämärään eksyneen

lohtuna hämärän hetkellä
vain se ojentuva käsi
joka tarttuu
siivet, jotka kantavat
kuiskaus, joka vastaa
voimattomaan huutooni
joku, joka katsoo
etten eksy loputtomiin



Yksi, ainutlaatuinen


Kun yksi
kukan terälehdistä putoaa
ei sen tilalle koskaan kasva toista
täysin samanlaista

jotakin ainutlaatuista
on mennyt iäksi pois



Surun kohdanneen iloa


Monenlaista on työtä
ihmisellä
ja aina voisi kaikkea tehdä
kai hiukan kiireemmin
vaan yksi on työ
jota kiiruhtamaan
ei kykene meistä kukaan

surutyö

se on tehtävä hitaassa tahdissa
ilman taukoja

mutta palkkana
jotakin uutta, syvempää
surun kohdanneen iloa




torstai 30. kesäkuuta 2016

Totta ja tärkeää



Valo ja varjo


Valon ja varjon leikki
on kaunista katseltavaa
paitsi silloin
kun se on elämä itse

varjoisana

ei leikkiä
vaan totisinta totea

kun pimeys nielaisee
kaiken valon
ottaa sen omakseen
ja lukitsee paikoilleen

niitä hetkiä
ei meistä yksikään jaksaisi
ellemme muistaisi

valoa




Tummia vesiä


Kaikkein tummimpien vesien pinnalla
asuvat kaikkein kauneimmat kukat
sillä niiden hohde tulee näkyväksi
vain synkkää taustaa vasten




Tärkein


Kaikkein tärkein totuus elämästä
ei löydy yhdestäkään
vaikka kuinka vakuuttavasta, lähteestä

sillä kaikkein tärkein totuus on tämä:
me, yhdessä, käsikkäin

valossa ja varjoissa
leikeissä ja totuudessa
me kaikki, ei mitään muuta tärkeää

torstai 16. kesäkuuta 2016

Ripaus höyhenen hahtuvaista



















Kaunis ja ihana


Kun tulit tähän maailmaan
paljaana, suojattomana
ripaus höyhenen hahtuvaista
vielä kiinni poskesi nukassa

tahdoin vain sanoa
tervetuloa
kiitos tästä lahjasta
olet kaunis ja ihana

enkä mitään muuta tahtonut
kuin sinut suojata
vaikka ei minulla siihen voimia
ei keinoja, valtoja

korkeimman suojaan sinut annoin
yhä annan
tänään ja ainiaan
kasva, hitaasti kasva
sillä luopuminen sinusta
on työtä 
niin kovin hidasta




Sinä olet ihme


Melkein huomaamaton värähdys
veden pinnassa
hiljainen  humina jostain kaukaa
samalla vieras ja parhain tuttava

jotakin niin suurta ja syvää
ja silti elämän yksinkertaisuus
kulminoituneena
aivan pieneen ja hauraaseen

kaikki maailman tyyneys
ja kammottavin myrsky
puristuneena samaan katseeseen

sinä olet ihme ja minä valitsen
ihmeitä kohti otan yhden
haparoivan askeleen





torstai 9. kesäkuuta 2016

Syvemmälle tähän hetkeen


Niin lähelle, kuin pystyn


Juuri tässä näin
kaikki se, mikä on totta
ja arvokasta

kun mikään ei tempaa
äkkiarvaamatta
menneeseen
ei tulevaan

saan olla

minä pysähdyn
kuin liian kauan
tuskaansa riehunut rajuilma

rauhoitun
ja katson
niin lähelle, kuin pystyn

syvemmälle
tähän hetkeen



Elämän makua


Jokainen hetki
me murramme palasen
elämän leivästä

milloin ahnaasti
ja malttamattomasti
ilolla, kunnioittaen
vuolaasti kiittäen

milloin hätäisesti
oikeastaan välittämättä
tai pitkin hampain
kuin pakolla nielaisten

hajamielisesti
kuin se olisi itsestäänselvyys
tai tuskalla
kuin emme kykenisi enää
syömään murustakaan

ja unohdamme
mikä uskomaton lahja
meille tänäänkin
armosta annetaan

pala elämän makua


tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kallio allani



Rakkautesi ääriviivat
piirtyneenä kiveen
yhä uudelleen ja uudelleen

kaunis, herkkä,
itsepintainen
pysyvä

vain hölmö kyseenalaistaa
kyseenalaistamattoman
itsestäänselvän
kaikesta muusta riippumattoman

mutta hölmöhän minä

usein

etsin rakkauttasi
vaikka olen, elän, hengitän
kallio allani
ja kallion yllä taivas
hitaana kumpuilevat pilvet
se aurinkokin, jossain

maa ja vesi

kaikki heijastavat
olen olemassa
tässä ja nyt

olen turvassa

on kaunista
olen matkalla


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Miten paljon onkaan kaunista...


Voin taas nähdä


Miten paljon onkaan kaunista
nyt kun kipu viimein hellittää

voin taas nähdä
kukkatarhojen väriloiston
tuntea koivujen tuoksun
kuulla laineiden laulun
maistaa maun mansikoiden

antaa hiussuortuvien
liehua tuulessa tanssia

miten paljon kaunetta
kantaakaan maa



Kirsikkapuun oksa


Enhän minä koskaan
ole ollut niitä ihmisiä
jotka kuulevat
kissankellojen helinää
tai sen, kun aurinko lämmittää

mutta äsken
aivan varmasti kuulin
kuinka kirsikkapuun oksa nauroi
kun sitä tuuli kutitteli


Voi, kukka


Miten voikaan olla kaunis
tänään silmissäni
voikukka
ei mikään rikkakasvi

aivan kuin lapsena
kun ei vielä osannut erotella
rumaa kauniista
tai hyvää pahasta

minä otan ja puhallan
satoja untuvaisia
laskuvarjoja tuuleen

nurmelle laskee
illan viileys
tyytyväisyys
nauru
ja nämä keveät askeleet

torstai 26. toukokuuta 2016

Unelmoin, olen siis olemassa


Osa minua


Unelmani
- toive ja odotus
jostakin, jota ei vielä ole

pidän siitä kiinni
kaksin käsin
kehystän mieleni pohjalle
vaikka miten pelkäisin

toive paremmasta
toive onnesta
toive siitä, mitä haluan

en päästä irti
- se on osa minua
ja itseäni en hylkää
en lyttää
unohda vuosien alle

unelmoin
olen siis olemassa
ja eräänä päivänä
toteutan sen
- kaiken



Katseilta piilossa


Minä säilytän
unelmani
visusti tallessa

en huutele kaduilla
en edes kuiskaa
kyselijän korvaan

turvassa
toteutumistaan odottavina
hellin
hoivaan
ja säilön
jokaista harrasta toivetta
kuin rakkaimpia aarteita
piirongin laatikossa

piilossa
kaikilta
katseilta



Menetetty unelma


Kirpaiseehan se
ottaa palan sydänalasta
kun menettää jotakin
todella rakasta

tuntuu pistona rinnassa
jotakin uupuu, on vajausta
vaikka ei menettänyt olisikaan
kuin unelman tulevasta onnesta

vaan muista: menetit unelman
onni, se tulee aikanaan
tulee kyllä, eri muodossa
tulee kyllä, uudessa hahmossa




Kesäunelmia


Sateisena päivänä
kun ei ole muuta iloa
minä alan unelmoida
kesän lämmöstä

kuinka on
aurinko häikäisevä
ja aallot kutittavat
ilosta kiljahtavaa
järven selkää

kuinka
suhisee kuusimetsä
ja hiekka polttaa
paljaita jalanpohjia
vailla kiirettä mihinkään

ja kuinka
katseet kiertävät
tutkivat mantuja
löytävät onnensa
kun ilta jo hämärtää


tiistai 24. toukokuuta 2016

Jotakin vanhaa, jotakin uutta


Nälkääpitämätöntä


Vanhassa vara parempi
sanotaan
vaikka eipä sitä
kaikkea kehitystä
kukaan pysäytä
eikä tarvitsekaan
paljon on hyvää
saatu aikaan

mutta oli se
silloin ennen
leipäkin sentään leipää
eikä mitään
nälkääpitämätöntä höttöä

miehet oli miehiä
ja naiset naisia
omasta lehmästä
saatiin maito
autettiin naapuria hädässä

huolehdittiin yhdessä
että kaikilla hyvin
ei tarvittu yhdistyksiä
lakeja, virastoja
avunantamiselle
välittämiselle



Joutilas


Mitä tehdä
joutilaina päivinä
joutilaalla elämällä

tehdä
miten niin tehdä
sillä eihän minusta enää
ole juuri mihinkään

ei ole enää vanhasta
vuoteesta nousemaan
käyttävät aamuisin pesulla
päivällä tuovat ruokaa
muina aikoina
käy yksinäisyys vierailulla

vaan on minusta sentään
yhä käteni ristimään
toivomaan kaikkea hyvää
eikä sitä kukaan tiedä
minkälaisia vuoria se siirtää
pyyntö tällaisen vanhan, täältä
vuoteenomalta, lähdön päältä


Lapsuuden maisema


Minun mammallani
oli herkässä hymy
lämpimät kädet
ja purkeittain hilloa
aina valmiina

Mamman puutarhassa
tuoksui elämä ja vadelma
nauru kaikui
ja huolettomuus
vaikkei sitä silloin tiennyt
tai osannut nimetä

lapsuuden maisema
- siihen palaan enää
vain muistoissani
keskellä kaiken kiireen
tai kun kuulen tiaisen laulun


Yhä luodaan uutta


Jokainen päivä on uusi
ja kaiken aikaa
puhkeaa taimelle
uusia alkuja

aina emme sitä edes näe
kun päivästä päivään
samaa vanhaa rataa

katsekin seilaa
samoihin suuntiin
uusille urille astuu askel
vain pakon sanelemana

mutta uutta
yhä luodaan uutta
kaiken aikaa
tässäkin hetkessä
on jo idullaan
kaikki se salattu
joka huomenna paljastuu


keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Pysähdy kysymään



Ellei rohkeutta


Kysymykset ovat aina
avoimia
vain me vastaajat
ja meidän ehdottomuutemme
asetamme rajoja

ellei rohkeutta
kurkottaa kohti
avarampaa ajatusta

kysymykset aina
täynnä vilpitöntä armoa

vain vastauksissa
tuomion kaikuja



Avoin kysymys


Vain avoin kysymys
voi saada parikseen
avoimen vastauksen

suljettu kysymys on jo alkujaan
tuhoon tuomittu
valmiiksi pureskeltu vastaus
kysyjälle puolipakolla annettu

mikä surku sekin
kun käytävän täydeltä
annettuja ovia

ja vain yksi, se vanha
uskalletaan avata


Kohti toisen todellisuutta


Kun kysymys niin vaikea
että jokainen vastaus väärä

miten helppoa tarjota
oma kapeakatseinen vastaus
se minulle oikea
jota olen oppinut
ulkoa toistamaan

ei tarvitse uskaltaa
astua kohti toisen todellisuutta

vaan jospa pysähdyn
olen hiljaa
minä tohdin olla hiljaa
ennen kuin suuni avaan

"en tiedä, mikä sinulle tässä
olisi oikea tai väärä
voimme pysähtyä yhdessä
- ihmetellä"


tiistai 17. toukokuuta 2016

Laineiden voima ulapalla


Kauneutta


Onhan tässä
armottomassa
maailmassa
sittenkin
niin monta
maagista asiaa

liekin leikki
roihuava tuli
pilvien reitti
ja lapsen uni

tuulessa tanssiva oksisto
vehnäpelto
laineiden voima ulapalla
ja kaukana lipuvat laivat

kauneutta, jota ei koskaan
väsy katselemaan


Onnen alku


Alkukesän päivissä
niissä hetkissä
kun ei tarvitse
kenenkään lupaa kysyä

riisua kengät
upottaa varpaat
hiekan alle
värähtää lämmöstä
kirmata vielä viileään
rantaveteen

ei, ei se tässä ole
elämän koko onni
ei aivan kokonaan
mutta hyvä alku
- sitä tämä tosiaan on




tiistai 10. toukokuuta 2016

Korkeana aukeneva taivas



Ennen päivän päätettä


Sinä tulet

me kaksi yhdessä

innolla ja
hartaudella
rakentuu pieni pesä

alku alulta
oksa oksalta
vaihe vaiheelta
valmiiksi saakka

annamme kaiken
ennen päivän päätettä

miksipä suotta viivytellä
emme tiedä mitään
seuraavasta hetkestä

ei sillä
että mikään tästä
olisi meidän
tai että voisimme
jotakin lisätä
armoon elämän

mutta me annamme kaiken
ennen päivän päätettä



Kysymysten katveessa


Tuulen kysymysten
hiljaisessa katveessa
minä pidän majaani
sinulle

kaikille
esiin kuoriutuville
vastauksille

eivät ne vaikene
kun niitä kerran
esiin kutsuttu on

jossakin liepeillä rauha
ja kohina
loppumaton



Aukeneva taivas


Miten kaunis
hentoinen laulu
metsän laidassa
onni soi

miten kaunis
tuo siiven isku
vielä arkana
haparoi

opittava ennen
pimeän aikaa
miten vaaroja paetaan

valloittaa
korkeana aukeneva
taivas

ja laulella
silkasta ilosta


keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Herkullinen elämä!



Teetä ja sympatiaa


Niin monet kerrat on kanssasi jaettu
yhdessä yritetty ymmärtää
kaikki elämän kiemurat

niin ilossa kuin suruissa kupposet juotu
todettu "tästäkin selvitään"
oiottu ryhtiin hartiat

ja aina on kaikesta suoraan sanottu
neuvottu rehdisti ystävää
pidetty tallessa salat

vaan ollaan myös onneksi tajuttu
tämä, totta maar, on tärkeää
raivattu allakasta ajat

yhteys tää kuin kullasta valettu
ajasta aikaan kestää
pitää vauhdissa vaeltajat



Aino ja Reino


Voi sinut Aino, Ainoseni
kun sain ma kerran omakseni
kaunehin ja kunnollisin
olit tyttö - tok' oot vieläkin
parhaan tein ma valinnan
sain naisen hyvän, tomeran

ja sinä Reino, Reinoseni
kelpo olet mulle mies
isänäkin pärjäilet
ja suorat ovat ties
kanssas' oon yhäti onnellinen
mitään muuta ma tarvitse en

 

Kermat päältä


Jos voisikin elämässä olla niin
että kermat vain päältä kaavittaisiin
ei nähtäisi vaivaa, ei tehtäisi työtä
vain lystiä kaiken päivää ja yötä

ei lopulta maistuisi sekään miltään
puuttuisi kirpeys päivän synkän
suola suukovun ja sovinnon teon
- joten parempaa elämä tämmöis'nä on