tiistai 26. huhtikuuta 2016

Välähdys vihreää


Vihreä

Olen kuullut, että eräässä kaukaisessa maassa
on värille vihreä yli kaksisataa erilaista sanaa
no, kyllähän meillä täällä pohjolassakin osataan
yksi nolla vain perästä jää puuttumaan

1. vihreä
2. vihertävä
3. vaalean vihreä
4. keskivihreä
5. tumman vihreä
6. kirkkaan vihreä
7. murrettu vihreä
8. mintunvihreä
9. sinivihreä (=turkoosi)
10. keltavihreä (=lime)
11. harmaavihreä
12. ruohon vihreä
13. havun vihreä
14. lehtivihreä
15. armeijan vihreä
16. myrkyn vihreä
17. ikivihreä
18. kateudesta vihreä
19. ihan vihreä (=keltanokka)

ja sokeria pohjalla (pohojam'maalla)

20. ehtakeltaasen vöhöriä


Sisälläni kukkaniitty


Ei ihme, etten totu koskaan
tähän loskaan
meteliin
ihmisiin
liian nopeasti liikkuviin

sisälläni kasvaa kukkaniitty
takaraivossa äänet maalaistalon
puuta, ei betonia
ja selässäni
kaiken aikaa kutkuttavat siipisulat



Sipsuti, sip


Miksi koskaan tehdä
sitä virhettä
että yrittäisi astua
kenenkään toisen saappaisiin

jos voit sen välttää
hyvä niin

rohkeasti
eteenpäin vaan
sipsuti, sip
ihan omilla koroilla


 


Olemisen reunalla


Helmenä matkan varrella
kaikki ne hetket

pienet, ohi liukuvat
kohtaamiset

kun jokin kosketti jotakin
syvällä sinussa

välähti olemisen reunalla
pala parhainta antia




keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Päättämätön vuodenaika



Kunnioituksen vallassa


Pala niittyä peltiastiassa
-  parempi sekin
kuin ei mitään

vaan kaikkein parhainta olisi
taas avojaloin
juosta peltojen laitaa

niin syvän kunnioituksen vallassa
etei tohtisi yhtäkään kukkaa taittaa

sanattomana
kaikesta luodusta




Aavistus


Tämä päättämätön vuodenaika
kun jo on
mutta ei kuitenkaan vielä

olen tässä ja katselen
suljetuin silmin haaveisiin
suoraan, pälyilemättä

voin viiman läpi aavistaa
tulevien päivien lämmön
tuulessa huojuvan kauneuden

se kaikki minua varten

valmiina jossain jo on




Toivottu ja kaivattu


Vettä se tarvitsee, vettä
vettä ja lämpöä
kaikki se toivottu kauneus
valossa viihtyvä

aikaa se tarvitsee, aikaa
aikaa ja tahtoa
kaikki se kaivattu kasvu
pienestä lähtevä

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Näinä aikoina



Hitaassa tahdissa


Vaatii määrätietoisuutta
elää hitaassa tahdissa
kun ympärillä kiristyy
kiireen käsi

patistava
hoputtava
sinne, tänne johdattava

ja kun ihmisen elämä
kutistuu yhä enemmän

kunnes se ei ole muuta, kuin
maailman kokoinen labyrintti
jossa ei lopulta kukaan jaksa muuta

etsitään ulostuloa

pidä sinä, pieni, pintasi
ole sinä yhä yksi niistä harvoista
jotka tahtovat

yhä vähemmän elämyksiä
tältä matkalta

ja yhä enemmän

rauhaa

    enemmän rauhaa




Ajat ovat nämä


Siellä minne kuuluisi

kavioiden kopse
leuto tuuli
niittyjen tuoksu

kaikuu nyt
jarrujen kirske
fortissimo
pakokaasu

ajat ovat nämä

edistykselliset

eikä tarvitse pyykkejäkään
enää käsin pestä
pyykkilaudalla

ei kohdata kylän väkeä
mattolaiturilla

vain pikainen viesti
internetin aalloilla

näinä aikoina




Tässä ajassa


Tässä ajassa
ainoa kotimme
on se syli
jonka yhdessä punomme

jossa voimme pysähtyä
tunnustelemaan

miten aika seisoo


perjantai 8. huhtikuuta 2016

Suljettuja ovia





Aina avointa


Jos
se minusta riippuisi
olisi kaikki
aina avointa

ja turvallista avattuna

ei suljettuja ovia
lukittuja tiloja
sulkuja
portteja, aitoja

kaikkialla vain vapaus
tulla, olla
iloita

ja eräänä päivänä
se lienee totta
maailmassa
jossa vain hyvyyttä

aitous

vailla vaihteen varjoa



Et vieläkään avaa


Naputtelen hiljaa
tunnustellen
arkana

mitään en aikaan saa

lujemmin
napakasti kolkutan
mutta

et vieläkään avaa

rohkeuteni keräten
kaiken likoon laittaen
paukutan
jyskytän
riuhdon jo ovea
sydän kurkussa

jotakin vilahtaa
heilahtavien verhojen raossa

ja taas jäimme yksin
                  molemmat





Et jää ulos


Kun edessäsi
sulkeutuu ovi
   -etsi avain

kuulet jo sen äänen
kuinka kauniina
kaikki soi

et jää ulos
siitä kaikesta
mitä unelmoit

lupaan sen sinulle
ja autan etsimään

katsotaan yhdessä
kolkka jokainen
ja samalla löydämme kadonneen
              leikin autuuden



tiistai 5. huhtikuuta 2016

Tämän keittiön lämmössä



Kodin sydän


Keittiö on kodin sydän
- sanotaan
mietin, kun katselen

illan hämyssä
pimenevää tupaani

sinua, kun
levität pöydälle
päivän lehden
lasten hujan hajan lojuvien
sarjakuvalehtien päälle

vierestäni pyyntö
"Äiti, autatko tässä laskussa?"

siirrän syrjään
kasan jalkapallokortteja

ja koirakin
pöydän alla




Tämän keittiön lämmössä


En ole kulkenut
New Yorkin katuja
en astellut
pyhiinvaellusmatkalla Jerusalemissa
en ole vallannut Kilimanjaroa
enkä ihmetellyt Egyptin valtaisia pyramideja

tämän keittiön lämmössä
olen ihmeeni kohdannut
sydänten syrjällä vieraillut
rakkauteni antanut ja ottanut

näissä nurkissa kaikuu
kaikki maailman seitsemän ihmettä
ja vielä pala taivastakin

niin

sitä on aikalailla
      - onnellinen
juuri näin




Oma pieni tauko


Juuri nyt
pöytäni ääressä
antaudun
silkalle olemiselle

ja yhdelle kupille
höyryävää kahvia

lupaakysymätön hymy
nousee kaunistukseksi kasvoille

oma pieni tauko
     - sitä vaalin huolella