tiistai 24. toukokuuta 2016

Jotakin vanhaa, jotakin uutta


Nälkääpitämätöntä


Vanhassa vara parempi
sanotaan
vaikka eipä sitä
kaikkea kehitystä
kukaan pysäytä
eikä tarvitsekaan
paljon on hyvää
saatu aikaan

mutta oli se
silloin ennen
leipäkin sentään leipää
eikä mitään
nälkääpitämätöntä höttöä

miehet oli miehiä
ja naiset naisia
omasta lehmästä
saatiin maito
autettiin naapuria hädässä

huolehdittiin yhdessä
että kaikilla hyvin
ei tarvittu yhdistyksiä
lakeja, virastoja
avunantamiselle
välittämiselle



Joutilas


Mitä tehdä
joutilaina päivinä
joutilaalla elämällä

tehdä
miten niin tehdä
sillä eihän minusta enää
ole juuri mihinkään

ei ole enää vanhasta
vuoteesta nousemaan
käyttävät aamuisin pesulla
päivällä tuovat ruokaa
muina aikoina
käy yksinäisyys vierailulla

vaan on minusta sentään
yhä käteni ristimään
toivomaan kaikkea hyvää
eikä sitä kukaan tiedä
minkälaisia vuoria se siirtää
pyyntö tällaisen vanhan, täältä
vuoteenomalta, lähdön päältä


Lapsuuden maisema


Minun mammallani
oli herkässä hymy
lämpimät kädet
ja purkeittain hilloa
aina valmiina

Mamman puutarhassa
tuoksui elämä ja vadelma
nauru kaikui
ja huolettomuus
vaikkei sitä silloin tiennyt
tai osannut nimetä

lapsuuden maisema
- siihen palaan enää
vain muistoissani
keskellä kaiken kiireen
tai kun kuulen tiaisen laulun


Yhä luodaan uutta


Jokainen päivä on uusi
ja kaiken aikaa
puhkeaa taimelle
uusia alkuja

aina emme sitä edes näe
kun päivästä päivään
samaa vanhaa rataa

katsekin seilaa
samoihin suuntiin
uusille urille astuu askel
vain pakon sanelemana

mutta uutta
yhä luodaan uutta
kaiken aikaa
tässäkin hetkessä
on jo idullaan
kaikki se salattu
joka huomenna paljastuu


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti