torstai 30. kesäkuuta 2016

Totta ja tärkeää



Valo ja varjo


Valon ja varjon leikki
on kaunista katseltavaa
paitsi silloin
kun se on elämä itse

varjoisana

ei leikkiä
vaan totisinta totea

kun pimeys nielaisee
kaiken valon
ottaa sen omakseen
ja lukitsee paikoilleen

niitä hetkiä
ei meistä yksikään jaksaisi
ellemme muistaisi

valoa




Tummia vesiä


Kaikkein tummimpien vesien pinnalla
asuvat kaikkein kauneimmat kukat
sillä niiden hohde tulee näkyväksi
vain synkkää taustaa vasten




Tärkein


Kaikkein tärkein totuus elämästä
ei löydy yhdestäkään
vaikka kuinka vakuuttavasta, lähteestä

sillä kaikkein tärkein totuus on tämä:
me, yhdessä, käsikkäin

valossa ja varjoissa
leikeissä ja totuudessa
me kaikki, ei mitään muuta tärkeää

torstai 16. kesäkuuta 2016

Ripaus höyhenen hahtuvaista



















Kaunis ja ihana


Kun tulit tähän maailmaan
paljaana, suojattomana
ripaus höyhenen hahtuvaista
vielä kiinni poskesi nukassa

tahdoin vain sanoa
tervetuloa
kiitos tästä lahjasta
olet kaunis ja ihana

enkä mitään muuta tahtonut
kuin sinut suojata
vaikka ei minulla siihen voimia
ei keinoja, valtoja

korkeimman suojaan sinut annoin
yhä annan
tänään ja ainiaan
kasva, hitaasti kasva
sillä luopuminen sinusta
on työtä 
niin kovin hidasta




Sinä olet ihme


Melkein huomaamaton värähdys
veden pinnassa
hiljainen  humina jostain kaukaa
samalla vieras ja parhain tuttava

jotakin niin suurta ja syvää
ja silti elämän yksinkertaisuus
kulminoituneena
aivan pieneen ja hauraaseen

kaikki maailman tyyneys
ja kammottavin myrsky
puristuneena samaan katseeseen

sinä olet ihme ja minä valitsen
ihmeitä kohti otan yhden
haparoivan askeleen





torstai 9. kesäkuuta 2016

Syvemmälle tähän hetkeen


Niin lähelle, kuin pystyn


Juuri tässä näin
kaikki se, mikä on totta
ja arvokasta

kun mikään ei tempaa
äkkiarvaamatta
menneeseen
ei tulevaan

saan olla

minä pysähdyn
kuin liian kauan
tuskaansa riehunut rajuilma

rauhoitun
ja katson
niin lähelle, kuin pystyn

syvemmälle
tähän hetkeen



Elämän makua


Jokainen hetki
me murramme palasen
elämän leivästä

milloin ahnaasti
ja malttamattomasti
ilolla, kunnioittaen
vuolaasti kiittäen

milloin hätäisesti
oikeastaan välittämättä
tai pitkin hampain
kuin pakolla nielaisten

hajamielisesti
kuin se olisi itsestäänselvyys
tai tuskalla
kuin emme kykenisi enää
syömään murustakaan

ja unohdamme
mikä uskomaton lahja
meille tänäänkin
armosta annetaan

pala elämän makua


tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kallio allani



Rakkautesi ääriviivat
piirtyneenä kiveen
yhä uudelleen ja uudelleen

kaunis, herkkä,
itsepintainen
pysyvä

vain hölmö kyseenalaistaa
kyseenalaistamattoman
itsestäänselvän
kaikesta muusta riippumattoman

mutta hölmöhän minä

usein

etsin rakkauttasi
vaikka olen, elän, hengitän
kallio allani
ja kallion yllä taivas
hitaana kumpuilevat pilvet
se aurinkokin, jossain

maa ja vesi

kaikki heijastavat
olen olemassa
tässä ja nyt

olen turvassa

on kaunista
olen matkalla


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Miten paljon onkaan kaunista...


Voin taas nähdä


Miten paljon onkaan kaunista
nyt kun kipu viimein hellittää

voin taas nähdä
kukkatarhojen väriloiston
tuntea koivujen tuoksun
kuulla laineiden laulun
maistaa maun mansikoiden

antaa hiussuortuvien
liehua tuulessa tanssia

miten paljon kaunetta
kantaakaan maa



Kirsikkapuun oksa


Enhän minä koskaan
ole ollut niitä ihmisiä
jotka kuulevat
kissankellojen helinää
tai sen, kun aurinko lämmittää

mutta äsken
aivan varmasti kuulin
kuinka kirsikkapuun oksa nauroi
kun sitä tuuli kutitteli


Voi, kukka


Miten voikaan olla kaunis
tänään silmissäni
voikukka
ei mikään rikkakasvi

aivan kuin lapsena
kun ei vielä osannut erotella
rumaa kauniista
tai hyvää pahasta

minä otan ja puhallan
satoja untuvaisia
laskuvarjoja tuuleen

nurmelle laskee
illan viileys
tyytyväisyys
nauru
ja nämä keveät askeleet