sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Miten paljon onkaan kaunista...


Voin taas nähdä


Miten paljon onkaan kaunista
nyt kun kipu viimein hellittää

voin taas nähdä
kukkatarhojen väriloiston
tuntea koivujen tuoksun
kuulla laineiden laulun
maistaa maun mansikoiden

antaa hiussuortuvien
liehua tuulessa tanssia

miten paljon kaunetta
kantaakaan maa



Kirsikkapuun oksa


Enhän minä koskaan
ole ollut niitä ihmisiä
jotka kuulevat
kissankellojen helinää
tai sen, kun aurinko lämmittää

mutta äsken
aivan varmasti kuulin
kuinka kirsikkapuun oksa nauroi
kun sitä tuuli kutitteli


Voi, kukka


Miten voikaan olla kaunis
tänään silmissäni
voikukka
ei mikään rikkakasvi

aivan kuin lapsena
kun ei vielä osannut erotella
rumaa kauniista
tai hyvää pahasta

minä otan ja puhallan
satoja untuvaisia
laskuvarjoja tuuleen

nurmelle laskee
illan viileys
tyytyväisyys
nauru
ja nämä keveät askeleet

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti