keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Rakkaudesta metsään!


Kylkesi kaarnaa


Minä rakastan sinua metsä
sinun kätesi karheaa pintaa
jokaista kantoa ja
askelten alla risahtavaa oksaa

minä rakastan sinun kylkesi kaarnaa
ja poskillasi roikkuvaa naavaa

olet kaunis
juuri tuollaisena
puhtaana, tuoksuvana

minä rakastan sinua Suomi
sinun jokaista sadetta ja sammalta
oikukasta sielua ja
vain harvoille sopivaa ilmanalaa

minä rakastan sisimpäsi sisua
ja herkkyytesi vapinaa

olet hyvä
en tahtoisi toisaalle
maailmalla vain vierailen



Metsän syliin


Ota itsellesi aikaa
heittäydy metsän syliin
tunne tuulen vire kasvoillasi

kuule kuinka elämä laulaa

ota itsellesi tilaa
sulkeudu lehvien varjoon
ja juokse, ryntää taas aurinkoon!

tunne kuinka kiire sulaa




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti